Aurinkoa etsimässä -Dubai

Reilu viikko sitten heräilin uuteen päivään hotellihuoneessa Dubain auringon alla. Takana oli seitsemän tunnin lento ja pikaiset muutaman tunnin yöunet. Suunnistimmekin suoraa herättyämme hotellin aamiaiselle, koska kummankin väsynyt olemus suorastaan huusi kahvia ja ruokaa. Ensimmäisen kahvikupin jälkeen energiatasot alkoivat palautua ja unihiekka kadota silmistä. Ihastuinkin tuohon kardemummalla maustettuun arabialaiseen kahviin ikihyväksi ja jokainen seuraavista aamuista lähti aina käyntiin kahdella kupilla tuota ihanuutta. Aamupalan jälkeen astuimme ulos hotellista, ja kun Suomen talven keskellä kaivattu aurinko, lämpö ja valo osuivat kasvoihin, tajusin olevani viimein lomalla. 

Ensimmäinen asia, joka Dubaissa kiinnitti huomioni, ihanan lämmön lisäksi, oli siisteys. Minne tahansa menikin ei kaduilla näkynyt roskan roskaa eikä edes tyhjiä pulloja. Edes mitään ominaistuoksua en onnistunut huomaamaan. Yleensä jokaisella paikalla on oma tuoksunsa, josta paikka jää mieleen ja reissumuistot sitten kytkeytyy näihin ominaistuoksuihin, mutta ei Dubaissa. 

Ensimmäisenä päivänä kävelimme paljon, sillä aina uuteen paikkaan mennessäni haluan aistia paikan tunnelmaa ja se onnistuu parhaiten vaeltelemalla. Välimatkat ovat Dubaissa kuitenkin todella pitkiä eikä Dubai muutenkaan ole mikään kävelijän paratiisi, sillä jalkakäytävät ovat välillä todella kapoisia, melkein kun kävelisit liikenteenjakajassa autojen seassa. Suojatiet ovat myös vähissä ja varsinkin ne valo-ohjatut. Kadun ylittäminen saattaa siis olla melkoinen extreme suoritus, sillä liikenne Dubaissa on todella runsasta ja ajonopeudet aivan jotain muuta kuin meillä täällä Suomessa. Mekin ylitimme muutaman kadun fiiliksellä ”Ready Steady Run!!”. 

Ylimääräistä Dubaissa ei kuitenkaan tarvitse kävellä, sillä taksilla ja julkisilla kulkeminen on todella halpaa ja bussi - sekä metroverkosto on todella kattava. Metrolla ja bussilla kulkeminen on todella tehty helpoksi, sillä jokainen pysäkki kuulutetaan niin arabiaksi kuin englanniksi. Lisäksi seuraavan pysäkin voi tarkistaa bussissa tai metrossa olevasta ”seuraava pysäkki” – taulusta, jossa info lukee niin arabiaksi kuin englanniksi. Jos aikoo käyttää paljon julkistaliikennettä reissunsa aikana suosittelen ehdottomasti paikallisen matkakortin, NOL kortin, ostamista. Kortti maksaa otettaessa 25 AED (noin 7 euroa), josta itse kortille jää hintaa 5 AED, sillä loppu summa 19 AED on arvoa kortilla, jota käytetään matkustamiseen. Kortti näytetään lukijalle metroon tai bussiin mentäessä sekä sieltä poistuttaessa. Korttiin voi ladata lisää arvoa jokaisella metroasemalla ja useimmilla bussipysäkeillä, joilta löytyy laite tätä varten. 

Hotellimme sijaitsi Burjuman metroaseman vieressä, josta lähti myös busseja kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin, joten käytimme varsinkin metroa liikkumiseen päivittäin. Metrolla ja bussilla liikuttaessa on hyvä muistaa: Busseissa bussin etuosa on varattu naisille ja lapsille. Metrossa on vaunuja, jotka on varattu vain naisille ja lapsille (miehet eivät saa käyttää näitä vaunuja). Lisäksi metrossa on oma vaunu kultaisen NOL kortin omistaville. Törmäsimme myös paikalliseen lipuntarkastajaan bussissa J Yhtenä erikoisuutena voisi mainita ilmastoidut bussipysäkit eli jos ei halua odotella bussia auringonpaisteessa, voi mennä sisälle ilmastoituun koppiin, joissa on myös mahdollista ladata puhelinta. 

Dubaissa aika tuntuu todella menevän kuin siivillä, koska nähtävää ja koettavaa on niin paljon. Saimme helposti yhden päivän kulutettua The Dubai Mall:ssa. Teimme ostoksia, kävimme ihailemassa sisäakvaariota ja itse kävin jopa luistelemassa, sillä ostoskeskuksen sisälle on rakennettu hyvänkokoinen luistinrata. Välillä oli mukava piipahtaa ulkona nauttimassa lämmöstä ja auringosta. Pimeyden laskeuduttua pääsimme seuraamaan upeata vesi ja valo show:ta. Dubai on todella shoppailijan paratiisi vaikkakin hinnat ovatkin melko samalla tasolla kuin meillä täällä Suomessa. Shoppailijan kannattaa Dubai Mallin lisäksi vierailla myös Mall of the Emiratessa, jossa voi myös ihailla suurta sisähiihtokeskusta. Myös Dubai Marina Mall on käymisen arvoinen paikka. 

Dubain aurinko on mielenkiintoinen. Se lämmittää ja piristää, mutta millään se ei meinaa tarttua. Vietimme yhden päivän Jumeirah Beachilla ja sain hädin tuskin rusketusrajat aikaiseksi. Aurinkorasvaa kannattaa silti käyttää kun käy upottamassa varpaansa tuohon ihanaan valkoiseen hiekkaan ja nauttimassa lämpöisestä merivedestä. Rannalla voi ihan vapaasti oleskella bikineissä ja muutenkin pukeutuminen tuntui olevan huomattavasti vapaampaa turistien keskuudessa kuin se mihin olin itse valmistautunut. Itse pyrin aina liikkumaan joko hartiat tai polvet peitettyinä, mutta ei olisi tarvinnut. Sen verta moni turistinainen käveli minua vastaan minishortseissa tai minihameessa, että jos en aina välillä olisi nähnyt burkaan pukeutuneita naisia, olisin helposti voinut unohtaa missä olen lomamatkalla. Muutenkin sisätiloissa ilmastointi oli sen verran kovalla, että olin todella iloinen siitä että kannoin kassissa mukanani hartiahuivia. 

Vietimme Dubaissa viisi ihanaa päivää ja viimeisenä iltana katsellessani kaupungin valoja hotellimme kattouima-altaasta päätin, että tänne aion tulla vielä uudestaan. Ihmisten ystävällisyys, mukava ilmapiiri ja olemisen helppous tekivät lomasta täydellisen. 

Seuraavaa reissua jo odottaen,

<3 Hanna 

Joulufiilistelyä vol 1

Joulukuu on tosiaan vihdoin täällä. Ja nyt voi siis turvallisesti aloittaa joulufiilistelyn. Itse laitoin tänään ensimmäiset joulukoristeet asuntooni ja ensimäiset joululahjatkin olen jo hankkinut ja osa on tekeillä. Omaan joulunaikaani kuuluu ehdottomasti joulukorttien kirjoittaminen ja lähettäminen. Tekstariaikakautena kun on mukava saada edes jouluna itsekirjoitettu kortti. :)

Tänä vuonna emme Iinan kanssa kummatkaan halunneet askarrella kortteja itse, vaan päätimme katsastaa eri kauppojen korttivalikoiman. Ja aivan ihania kortteja sieltä löytyikin. Itse en ole perinteisten joulumaisemakorttien ystävä, vaan tykkään erikoisista ja hieman persoonallisimmista korteista. Karton, Putinkin ja Vallilan kortit vastasivat juuri tähän tarpeeseen. Erityinen lempparini on Karton piparisydän :)

Korttien kirjoittelu ja koristelu sujui mukavasti vaalean glögin ja piparien voimalla. Vaalea glögi on mukavaa vaihtelua perinteisen glögin rinnalle ja on maultaan hieman tummanpunaista glögiä miedompi. Samalla tuli vaihdettua Iinan kanssa kuulumisia, sillä kummankin elämä on viime aikoina ollut kiirettä täynnä ja kaveriajan vietto on ollut todella vähissä, vaikka nykyään kummatkin asuvat sentään samassa kaupungissa ja vielä melko lähekkäin. Tästä on hyvä aloittaa tämän vuoden viimeinen kuukausi; joulukuu 2016.

P.S. Joulufiilistelylle tulee pieni tauko, kun suuntaan huomenna kohti Helsinki-Vantaata ja Dubain lämpöä.

<3 Hanna

Happy Halloween

Halloween on taas täällä ja se tarkoittaa itselleni sitä, että viimeistään nyt alkaa talvi ja kynttilöiden määrä asunnosani tuplaantuu ellei jopa triplaannu. Halloween tarkoittaa myös perinteisiä Halloween juhlia, jotka ystäväni järkkää joka vuosi. Viime vuosi oli tosin poikkeus, sillä ystäväni asui vuoden Skotlannissa. Luonnollisesti ideana on viettää mukava ilta ystävien parissa, jotka ovat pukeutuneet naamiaisasuun ja tuoneet mukanaan jotakin itse valitsemaansa pientä purtavaa. Itse rakastan leipomista, joten pyrin aina viemään jotakin itsetehtyä. Tänä vuonna juhlaherkuiksi päätyivät Vaahtokarkki kummitukset, joiden ohjeen löysin Kinuskikissan (lemppari sivustoni aina kun haluan leipoa jotakin uutta ja erilaista) nettisivuilta ja muokkasin itselleni sopivaksi. 

Vaahtokarkki Kummitukset

Näitä tarvitset:
290 g valkosuklaata
20 kpl keksiä
20 kpl isoja vaahtokarkkeja
mustia nompparellejä silmiksi tai syötäviä silmiä tai sulatettua tummaa suklaata
elintarvikeliimaa (baking glue) (myös sokerikuorute käy)

Tämä Dr.Oetkerin baking glue on mainio löytö ajatellen myös tulevia joululeivonnaisia.

Tee näin:
Asettele 20 keksiä pöydälle leivinpaperin päälle. Laita elintarvikeliimaa vaahtokarkin pohjaan ja liimaa se kiinni keksiin. Pilko valkosuklaa paloiksi ja sulata se joko vesihauteessa tai mikrossa. Jos sulatat valkosuklaan mikrossa, ole varovainen ettei se pala. Muista sekoitella valkosuklaata sulattamisen aikana.

Valuta sulanut valkosuklaa vaahtokarkkien päälle lusikan avulla. Nosta kummitukset jääkaappiin jähmettymään. Liimaa silmät/nompparellit paikoilleen elintarvikeliiman avulla tai pursota kummituksille silmät tummasta suklaasta.

Happy Halloween! 
<3 Hanna 

Jauhelihakeitto Chili twistillä

En ole mikään varsinainen keittojen ystävä, mutta jostain syystä aina näin syksyisin ja alkutalvesta ne alkavat maistua ihan uudella tavalla. Johtuukoo se sitten kylmenevästä ilmasta vai mistä, en tiedä. Kasvissosekeiton ohella yksi lempparikeittoni on chilillä maustettu jauhelihakeitto, joka on todella helppo valmistaa ja kestää jääkaapissa monta päivää. Keitto vain paranee vanhetessaan. Lisäksi syksyllä monen riesana oleva flunssa aiheuttaa sen, ettei ruoka oikein maistu, mutta tämä keitto maistuu varmasti ja chili pitää huolen siitä, että tukkoinen nenä aukeaa samalla.

Jauhelihakeitto Chili Twistillä 

Näitä tarvitset:

1 kg perunoita (itse käytin Pirkka Suomalainen Yleisperuna, oranssi pussi)

400 g jauhelihaa (vähärasvainen tai tietenkin mistä itse tykkää)

vettä

200 g juureksia (omassa keitossani on porkkanaa, lanttua, purjoa ja selleriä, voi myös käyttää valmiita juurespakkausia pakasteesta)

1 sipuli

1 kpl lihaliemikuutioita

Mustapippuria

Ripaus suolla

Chiliä (jauheena tai tuore chiliä)

Chilijauhe on helppo lisätä keiton liemen sekaan ja sillä voi halutessaan maustaa myös keittoon tulevan jauhelihan. Ole kuitenkin tarkkana, ettei keittoon lipsahda vahingossa liikaa chiliä, jolloin se peittää alleen kaikki muut maut.

Tee näin:

Pese (tarvittaessa) ja kuori perunat. Pilko perunat samankokoisiksi lohkoiksi. Perunat kypsyvät tasaisemmin silloin kun lohkot ovat kaikki suurin piirtein samankokoisia. Pilko myös juurekset samankokoisiksi paloiksi. Laita perunat ja juurekset kattilaan. Jos käytät valmis juuressekoitusta pakasteesta, kaada jäinen sekoitus perunoiden päälle kattilaan. Lisää kattilaan vettä sen verran, että perunat ja juurekset peittyvät, ja aseta kattila levylle kiehumaan. Laita sekaan lihaliemikuutio.

Paista jauheliha sen omassa rasvassa pannulla. Mausta jauheliha suolalla ja muilla haluamillasi mausteilla. Voit myös lisätä jauhelihan sekaan hieman chiliä. Pilko sipuli kuutioiksi ja lisää jauhelihan sekaan pannulle. Kun jauheliha on paistunut kypsäksi, lisää se kattilaan perunoiden ja juuresten seuraksi. Tarkista tässä vaiheessa, että kattilassa on edelleen tarpeeksi vettä.

Lisää seuraavaksi mausteet: suola, mustapippuri ja chili. Tarkista keiton maku. Jos käytät tuoretta chiliä, pilko se sopivankokoisiksi paloiksi ja laita kattilaan muun keiton seuraksi kiehumaan. Anna keiton kiehua liedellä niin kauan, että perunat ja juurekset ovat kypsyneet. Sekoita keittoa muutaman kerran valmistumisen aikana. Tarjoa lämmin keitto ruisleivän kanssa ja koristele halutessasi tuorechilillä.

Maistuvia keitto hetkiä!
<3 Hanna

 

Kiire ja ne vaikeat päätökset

Edellisessä postauksessa toivottelin syksyn tervetulleeksi ja tämä herätti minut huomaamaan, että tämä kesä on vain hujahtanut ohitse. Nopeasti ja ihan yllättäen. En ole ehtinyt tehdä juuri mitään niistä asioista, jotka ovat perinteisesti kuuluneet kesääni. Kiire, tuo ovela pikku pirulainen, on tullut osaksi elämääni. Samalla myös stressitaso on noussut ihan uusille lukemille kun työt ovat vieneet suurimman osan ajastani jo oman rentoutumisen kustannuksella. Pidän työstäni ja siihen onkin ollut helppo tukeutua silloin kun omassa elämässä on tapahtunut asioita joiden käsitteleminen on vaatinut tai vaatii edelleen aikaa. Kiire on aiheuttanut myös sen, että ystävien näkeminen on jäänyt melko vähälle. Vaikka Whatsapp onkin käynyt kuumana, ei se ole kuitenkaan sama asia kun nähdä toinen ihan kasvotusten.

Tänään oli siinä mielessä harvinainen päivä, että saimme ystäväni Niinan kanssa vihdosta viimeinen sovitettua kalentereihimme yhteisen vapaapäivän, jonka päätimme viettää Suomenlinnassa piknikin merkeissä (joka kesäinen traditio, joka tänä vuonna toteutuu vasta näin syyskuussa). Onneksi syyskuun alku on ollut melko lämmin ja tänäänkin sää suosi; aurinko paistoi välillä todella lämpimästi. Ei kun eväät mukaan Mikonkadun Fafasista ja kohti Kauppatorilta lähtevää Suomenlinnan lauttaa.

Olen tuntenut Niinan jo melkein viisi vuotta ja vaikka vuosien varrella on ollut tilanteita, ettei näkeminen viikoittain tai edes kuukausittain ole ollut mahdollista, ystävyys on kuitenkin säilynyt, kasvanut ja vahventunut. Suomenlinnassa meillä on oma vakiopaikka, jonne suuntasimme tänäänkin.

On todella vaikeata kuvailla sanoin kuinka rentouttavaa oli istua siinä kallion kielekkeellä hyvän ystävän kanssa, katsella merta, syödä lounasta ja jutella kasvotusten. Nauttia auringon lämmöstä ja rentoutua.

Siinä samalla sain tehtyä erään kipeän ja vaikean päätöksen, joka minun olisi pitänyt tehdä jo jonkin aikaa sitten, mutta ilmeisesti päätös vaati sen, että sain puhuttua siitä ystävän kanssa. Tämän päätöksen myötä menetän elämästäni jotain, mutta joskus niin on vain parempi.

Ihan totaali vakavaa päivästä ei kuitenkaan onneksi tullut, vaan siinä Suomenlinnaa kierrellessämme nauroimme vedet silmissä pikkuisille Pokemon Go -pelaajille ja ehkä vähän niille vanhemmillekin (Niina lukeutuu tähän joukkoon ;) ). Ihastelimme vaahteria, jotka olivat jo hieman saaneet syksyn väriä ja kompastelimme mukulakivipoluilla. Täydellinen päivä, eikä ollut kiire minnekään.

<3 Hanna 

-Pitkähihainen ruutupaita: Cubus, Valkoinen t-paita: Vero Moda, Housut: Gina Tricot, Kengät: Converse-

P.S. Syksy todella on täällä 

Tervetuloa Syksy

Aamuisin bussipysäkillä sen voi aistia siitä, miltä ilma tuoksuu ja viimeistään viilenevät illat antavat varmuuden; kesä on ohitse ja syksy tekee tuloaan. Alkaa olla siis aika etsiä esiin huivit, hatut, ohuet sormikkaat, lämpöiset neuleet ja vaihtaa varvassandaalit bikereihin. Muutaman kesämekon aion kuitenkin vielä jättää varmuuden vuoksi esille (ihan vaan koska lämpimät syysillat) ja kaivaa kaapin perukoilta esiin paksummat sukkahousut. Vaikka olenkin ehdottomasti kesäihminen, niin syksyssä on aina jotakin sellaista, että otan sen joka vuosi innolla vastaan. 

Tänä vuonna kesä ei ole ollut kovin kummoinen; sadetta on piisannut eikä aurinkoisia päiviä ole ollut liiaksi. Kesälomansa Suomessa viettäneet voivat varmasti allekirjoittaa tämän. Itse vietin kesälomani jo toukokuussa ja sain nauttia auringosta ja lämmöstä melkein jokaisena lomapäivänä. Onnistuin jopa hankkimaan hieman väriä muuten niin kalpoiseen olemukseeni ilman palamista tai etelänlomaa. Olin onnekas! :) Loppu kesä onkin sitten mennyt töissä ja ne ainoat lämpöiset ja aurinkoiset päivät kesä-heinäkuussa sekä elokuun alussa hikoilin työvaattet päällä. Ehkä siksi syksyn mukanaan tuoma viileys tuntuu juuri nyt niin ihanalle ja tervetulleelle. 

Vaikka syksy tuokin mukanaan lisää sadetta ja viileää ilmaa, tuo se myös paljon muuta. En malta odottaa kuinka puut muuttavat maiseman yhdeksi isoksi väri-ilotulitukseksi, jossa toistuu keltainen, oranssi ja punainen. Ja kuinka maa peittyy ruskan värjäämiin lehtiin. Juoksukärpänen puraiseekin minua yleensä syksyisin juuri sen vuoksi, että ulkona on niin kaunista ja kirpeää syksy ilmaa on ihana hengittää. Syksy saa aikaan myös sen, että haluaa kokeilla uusia juttuja ja se näkyy yleensä isona piikkinä alkavissa ryhmäliikunnoissa ja lisääntyneinä salikävijämäärinä; ihmiset heräävät kesäkoomasta. ;) Syksy on juuri sitä aikaa kun tehdään elämäntapamuutoksia ja löydetään uusia (jopa elinikäisiä) harrastuksia. Itsekin olen menossa tänään kokeilemaan jotakin uutta, mutta siitä myöhemmin lisää. ;) 

Syksy antaa myös virallisen luvan pysyä silloin tällöin vain kotona, sytyttää kynttilöitä, kääriytyä vilttiin ja laittaa jokin kauhuleffa pyörimään. Syksyiset möllötyspäivät ovat parhaita. :) Niiden vastapainona odotan jo kovasti kaikkia niitä syksyn mukanaan tuomia juhlia (eräät kuuluisat Halloween -pippalot erityisesti mielessä ;)) sekä rentoja illanviettoja ystävien kanssa. 

 

Syksyisiä pikkupakkaspäiviä odotellessa...

<3 Hanna

-Hattu: Zara, Takki: Cubus, Farkut: Guess, Kengät: Converse-

Pikkuveljet

Tämä kuukausi on ollut ja tulee olemaan kiireisin pitkään aikaan; töitä on todella paljon ja siihen pitäisi vielä saada mahtumaan treenaaminen, ystävien näkeminen, muutama möllötyspäivä ja olisihan sitä muutama leffakin, jonka haluaisin ehtiä käydä katsomassa. Lisäksi perhettäkin olisi mukava päästä näkemään välillä. Koska välimatkaa on yli 100 km, en näe perhettäni viikoittain tai välttämättä edes kuukausittain. Ikävä on välillä kova. Onneksi kuitenkin tänään sain hieman lievitystä tuohon ikävään, sillä pikkuveljeni, tuolta 100 kilometrin takaa Valkeakoskelta, tulivat kyläilemään ja samalla auttamaan isosiskoa pienessä remppahommassa. 

Itsetehtyjä täytettyjä croisantteja ja kuulumisten vaihtoa ennen remppahommia.

Minulla on kaksi pikkuveljeä, joista toinen on minua vuoden verran nuorempi ja toinen neljä vuotta nuorempi. Näiden kahden poitsun kanssa kasvaminen on ollut vähintäänkin mielenkiintoista. En missään vaiheessa muista, että olisin erityisesti halunnut itselleni pikkusiskon tai edes kaivannut sellaista. Olen monesti miettinyt olisinko kuinka paljon erilainen, jos olisin kasvanut pikku- tai isosiskon kanssa. Mahdollisesti ehkä jonkinverran. Mutta siinä tapauksessa en olisi leikkinyt poikien kanssa sotaa lähimetsässä (Olisinko edes mennyt myöhemmin armeijaan?). En ehkä luistelisi hokkareilla (En ole koskaan osannut luistella kaunoluistimilla, eikä niillä olisi poikien perässä jääkiekossa pysynytkään. Olisinko koskaan alkanut pelaamaan ringetteä?). Emme olisi katselleet yömyöhään (osaksi salaa) showpainia telkkarista ja menneet sitten aamulla väsyneinä kouluun. Emme olisi koskaan viettäneet lauantai-iltoja pelaillen Nintendoa tai Playstationia sipsien ja limun kera. Emme olisi koskaan leikkineet rosvoa ja poliisia naapuruston muiden lasten kanssa tai rakentaneet majaa metsään. Vesisodat olisi saattaneet jäädä leikkimättä. Enkä olisi koskaan ollut todella kateellinen pikkuveljilleni siitä, että he saivat joululahjaksi Prätkähiiret -figuureja ja minä en. Paljon asioita olisi jäänyt kokematta ja ihania lapsuusmuistoja syntymättä.

Kahden veljen kanssa kasvaminen ei tietenkään aina ollut yhtä juhlaa. Välillä otettiin todella lujaa yhteen ja vihattiin vuoron perään toisiamme. Jompikumpi saattoi lainata pyörääni joko luvan kanssa tai ilman ja palauttaa sen sitten tuhannen palasina tai ehkä vain kumi puhjenneena ilman, että edes kertoi siitä. Alikersantti isosisko yritti kovasti komentaa alokas pikkuveljeä myös kotioiloissa, joka ei luonnollisestikaan toiminut kovin hyvin. Kyllä, olin vanhemman pikkuveljeni kanssa puolen vuoden ajan samaan aikaan suorittamassa asepalvelusta. Isää ja äitiä tarvittiin välillä erotuomarin rooliin kun televisiokanavan valinnasta syntyi ilmiriita. Noina hetkinä olisin mielelläni vaihtanut veljeni pois ja ajattelin kuinka helppoa elämä olisikaan ilman heitä. Kuitenkin mitä vahemmaksi on tullut sitä enemmän on oppinut arvostamaan heitä. Nuo kaksi ovat olleet aina minun puolellani ja olen aina saanut heiltä apua kun olen tarvinnut. Välillä pyytämättäkin. 

"I might fight with my siblings. But once you lay a finger on them, you will be facing me"

Tänään veljeni ajelivat Espooseen, koska minun piti saada uusi peili seinälle. Olisin ehkä osannut itsekin tarkistaa meneekö juuri siinä kohdassa, johon peilin haluan, sähköjohtoja, porata reiän, ruuvata ruuvin seinään ja nostaa peilin paikoilleen. Myönnän kuitenkin sen, että veljiltäni meni tähän koko hommaan ehkä se viisi minuuttia, kun itseltäni olisi varmasti mennyt ainakin puoli tuntia.

Yli kymmenen vuotta sitten en olisi mitenkään uskonut, että kaiken mahdollisen palasiksi laittavat ja hermoja kiristävät veljeni ovat juuri ajaneet yli 100 kilometriä minun luokseni ja seisovat nyt asunnossani porakoneen ja muiden työkalujen kanssa. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen.

Ehkä jo näin 28-vuotiaana voi myöntää etten olisi nyt tässä ilman noita kahta.Veljiltäni olen oppinut: Älä koskaan anna periksi. Puolusta itseäsi, äläkä anna kenenkään kiusata. Pienet kolhut ei haittaa (ei voi sattua, ei tule edes verta ;) ) Ei se ole niin vakavaa, relaa joskus (tämä kyllä saattaa useimmiten unohtua). Älä yritä ymmärtää kaikkea/kaikkia, koska ei sinuakaan voi kukaan täysin ymmärtää. Olet tyttö, mutta ihan ok sellainen. 

En vaihtaisi veljiäni koskaan pois!<3

"The greatest gift our parents ever gave us was each other"

Ihanaa viikon alkua!

<3 Hanna