Kiire ja ne vaikeat päätökset

Edellisessä postauksessa toivottelin syksyn tervetulleeksi ja tämä herätti minut huomaamaan, että tämä kesä on vain hujahtanut ohitse. Nopeasti ja ihan yllättäen. En ole ehtinyt tehdä juuri mitään niistä asioista, jotka ovat perinteisesti kuuluneet kesääni. Kiire, tuo ovela pikku pirulainen, on tullut osaksi elämääni. Samalla myös stressitaso on noussut ihan uusille lukemille kun työt ovat vieneet suurimman osan ajastani jo oman rentoutumisen kustannuksella. Pidän työstäni ja siihen onkin ollut helppo tukeutua silloin kun omassa elämässä on tapahtunut asioita joiden käsitteleminen on vaatinut tai vaatii edelleen aikaa. Kiire on aiheuttanut myös sen, että ystävien näkeminen on jäänyt melko vähälle. Vaikka Whatsapp onkin käynyt kuumana, ei se ole kuitenkaan sama asia kun nähdä toinen ihan kasvotusten.

Tänään oli siinä mielessä harvinainen päivä, että saimme ystäväni Niinan kanssa vihdosta viimeinen sovitettua kalentereihimme yhteisen vapaapäivän, jonka päätimme viettää Suomenlinnassa piknikin merkeissä (joka kesäinen traditio, joka tänä vuonna toteutuu vasta näin syyskuussa). Onneksi syyskuun alku on ollut melko lämmin ja tänäänkin sää suosi; aurinko paistoi välillä todella lämpimästi. Ei kun eväät mukaan Mikonkadun Fafasista ja kohti Kauppatorilta lähtevää Suomenlinnan lauttaa.

Olen tuntenut Niinan jo melkein viisi vuotta ja vaikka vuosien varrella on ollut tilanteita, ettei näkeminen viikoittain tai edes kuukausittain ole ollut mahdollista, ystävyys on kuitenkin säilynyt, kasvanut ja vahventunut. Suomenlinnassa meillä on oma vakiopaikka, jonne suuntasimme tänäänkin.

On todella vaikeata kuvailla sanoin kuinka rentouttavaa oli istua siinä kallion kielekkeellä hyvän ystävän kanssa, katsella merta, syödä lounasta ja jutella kasvotusten. Nauttia auringon lämmöstä ja rentoutua.

Siinä samalla sain tehtyä erään kipeän ja vaikean päätöksen, joka minun olisi pitänyt tehdä jo jonkin aikaa sitten, mutta ilmeisesti päätös vaati sen, että sain puhuttua siitä ystävän kanssa. Tämän päätöksen myötä menetän elämästäni jotain, mutta joskus niin on vain parempi.

Ihan totaali vakavaa päivästä ei kuitenkaan onneksi tullut, vaan siinä Suomenlinnaa kierrellessämme nauroimme vedet silmissä pikkuisille Pokemon Go -pelaajille ja ehkä vähän niille vanhemmillekin (Niina lukeutuu tähän joukkoon ;) ). Ihastelimme vaahteria, jotka olivat jo hieman saaneet syksyn väriä ja kompastelimme mukulakivipoluilla. Täydellinen päivä, eikä ollut kiire minnekään.

<3 Hanna 

-Pitkähihainen ruutupaita: Cubus, Valkoinen t-paita: Vero Moda, Housut: Gina Tricot, Kengät: Converse-

P.S. Syksy todella on täällä